Salasanasuojaus astuu voimaan
02/10/2009 | Sinirastas
Vanhat viestit ovat kaikkien nähtävillä, mutta uusia lukeaksesi sinun on rekisteröidyttävä. Se onnistuu seuraavia ohjeita noudattamalla:
Laita sähköpostia osoitteeseen sini . rastas @ kymp . net (välit pois tietenkin). Viestistäsi tulee tulla ilmi
- Toivomasi nimimerkki
- Omavalintainen salasana
- Sähköpostiosoitteesi
- Jotain itsestäsi, vaikka yksi lause (kuka olet, mistä löysit blogin, kauanko olet lukenut, tjsp..)
- Yksinkertainen perustelu miksi juuri sinä haluat jatkaa juuri tämän blogin lukemista
Lukijoiksi ovat tervetulleita kaikki jotka osaavat toimia edellämainittujen ohjeiden mukaan. Samat ohjeet tulevat olemaan voimassa tästä lähtien, ei väliä vaikka löytäisit tänne vasta ensi viikolla tai vuonna 2012.
Tervetuloa sisäpiiriin, uudet ja vanhat lukijat!
Sisään- ja uloskirjaus tapahtuu nykyään sivun alalaidasta.
Ruokaa, ruokaa.
01/10/2009 | Sinirastas
Itselleni muistiin ja muille ihmeteltäväksi muutama herkkuresepti:
Nachopizza
1-2 pussia perus nachoja
300-400 g kanasuikaleita, jauhelihaa tai soijasuikaleita/-rouhetta
2-3 dl kermaa
1 pussi tacomaustetta
1 purkki juustodippiä
1 purkki mietoa salsakastiketta
200-300 g juustoraastetta
- Paista kana/jauhis/liotettu soija, mausta makusi mukaan. Tarkoitus on olla meksikolaistyylistä, eli makua saa olla reilusti! Lisää kerma ja kiehauta kokoon.
- Levitä nachoja parin sentin kerros uunipellille, niin että leivinpaperi peittyy.
- Levitä paistettu liha/lihan korvike nachojen päälle.
- Lisää dippi ja salsakastike, levitä lusikalla suurin piirtein joka puolelle. Oman maun mukaan voit käyttää juustodipin tilalla esim guacamoledippiä.
- Ripottele koko komeuden päälle reilusti juustoraastetta.
- Uuniin noin 20 minuutiksi ~200 C, että juusto sulaa nätisti ja nachot ja dipit ehtii lämmetä.
Helppo ja nopea esim illanistujaisiin ja maistuu pienimmillekin! (Ainakin Lukan herkkua) Tämän ohjeen sain äitikollegalta äiti-lapsiryhmästä.
Tortillavuoka
8 isoa tortillapohjaa
2 sipulia
300 g kanaa/jauhelihaa/soijaa
1 tlk tomaattimurskaa
1 prk ananasta
200-300 g juustoraastetta
2-3 dl kolmen juuston kermaa
1 prk ananassalsaa
- Kuullota sipulit ja paista liha/lihan korvike. Mausta oman maun mukaan esim pippurilla, suolalla, kanamausteella tms.
- Lisää tomaattimurska, purkkiananakset ja loraus kermaa. Keitä kokoon ja anna hautua hetki.
- Voitele tortillapohjat ananassalsalla. Täytä pohjat parilla ruokalusikallisella täytettä, kääri rullalle ja lado vuokaan vierekkäin.
- Kaada rullien päälle loput kermat ja ripottele päälle reilusti juustoraastetta.
- Paista 200 asteessa puoli tuntia.
Tämä ohje on oma sovellukseni eri ohjeista, joita olen netistä bongaillut.
Kirsikkatomaatti-oliivi-balsamicosalaatti
1 rasia punaisia kirsikkatomaatteja
1 rasia keltaisia – ” -
1 prk kalamataoliiveja
1 prk vihreitä oliiveja
tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
balsamicoa (balsamiviinietikkaa)
suolaa
pippuria
- Murskaa tomaatit kulhoon (pidä toinen käsi suojana, muuten on tomaatinsiemenet silmässä). Murskaa oliivit, poista mahdolliset kivet. Näitä ei kumpiakaan siis viipaloida, näyttävät paremmilta ja maut tarttuu paremmin kun ronskisti vaan pistää sormilla palasiksi.
- Lisää omantunnon mukaan loraus oliiviöljjyä, suolaa ja pippuria ja reilusti balsamicoa. Anna marinoitua esim jääkaapissa noin tunti.
- Ennen tarjoilua lisää sekaan reilusti tuoretta basilikaa.
Tämä on alunperin Jamie Oliverin ohje.
Aurinkokiisseli
3 porkkanaa
6 dl appelsiinitäysmehua
1 tlk ananasmurskaa
1/2 – 1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
- Kuori ja raasta porkkanat mahdollisimman meheväksi raasteeksi. Mittaa kattilaan 5 dl appelsiinimehua ja lisää porkkanaraaste. Keitä viisi minuuttia.
- Lisää ananasmurska liemineen ja sokeri.
- Sekoita keskenään desi appelsiinimehua ja perunajauhot. Ota kattila pois kuumalta levyltä ja kaada suurus kattilaan koko ajan vatkaten. Siirrä kattila takaisin kuumalle levylle ja anna pulpahtaa pari kertaa.
- Tarjoa jäähtyneenä.
Tämä löytyi Pirkan ruokalehden numerosta 4/08.
Masuvaiva tuli ja meni
09/03/2009 | Sinirastas
Lukalla oli pari päivää maha kipeä ja kuralla, molemmat vaivoja, joita viimeksi on nähty yli puoli vuotta sitten. Varsinaisesta mahataudista ei kuitenkaan onneksi ollut kyse, kun päivän leikit ja touhut sujuivat muuten normaalisti. Parissa vaipassa oli kuitenkin pelkät ryynivellit ja nukkumaan käydessä maha alkoi todella kipuilla. Ensin luulin että kyseessä oli vain normaali “nukkuminen on mälsää etenkin kun väsyttää ihan sikana” -kiukku, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun ukko kirkui melkein hysteerisenä selkä kaarella, ymmärsin että kivusta on tosiaan kyse. Lopulta pieni kipuilija tyyntyi suppoon ja syliin, mahan korinat pystyi tuntemaan pientä miestä pidellessä. Henkinen auts. Tänään oli kuitenkin taas normaali päivä, toivotaan että mikä pöpö masussa sitten jylläsikin, on nyt paukutettu pihalle.
Muutosta ilmassa
08/03/2009 | Sinirastas
Kevään kunniaksi Sinirastas ryhdistäytyy. Uusi ulkoasu on luotu ja sen myötä muuttuu myös vähän kaikki muukin tässä blogissa.Yleisen jaarittelun sijaan olen päättänyt alkaa kirjoittamaan yhä enemmän henkilökohtaisista aiheista. Tavoitteenani onkin tehdä blogistani yhä enemmän tee-se-itse-terapiaa, sen sijaan että vain ilmoittelisin tänne olevani hengissä ja lapsen oppineen taas uuden taidon. Luvassa on edelleen arjen ihmettelyä, mutta sen lisäksi aion kertoa itsestäni ja analysoida erilaisia mietteitäni entistä enemmän ja pintaa huomattavasti syvemmältä.
Ei siis liene yllätys, että useiden muiden blogien tavoin tämäkin tulee vaihtumaan salasanalla suojatuksi lähiaikoina. Lukijoiksi ovat tervetulleita kaikki, jotka uskaltavat lähettää minulle sähköpostia myöhemmin ilmoittamaani osoitteeseen (saa lähettää ennaltakin jos tietää nykyisen osoitteen) ja kertovat lyhyesti keitä ovat ja miksi toivovat seuraavansa kirjoitteluani jatkossakin.
Nyt on kevät, koska aurinko paistaa!
Onko tää suomalainen?
23/02/2009 | Sinirastas
Lukan sanavarasto kehittyy huimaa tahtia. “Äit-ti” hokeman jälkeen seuraava iso askel tuli muutama viikko sitten. Silloin Luka taisi oikeasti ymmärtää, että sanoissa voi olla muitakin kuin kahta äännettä, joita hoetaan määrättömästi (“obobobobob”). Poika aloitti ihan ihmeellisen höpötyksen (“butibuti”) joka on nyt selkeytynyt ja uusi mielisana on löytynyt. Se on tippitappi.
Myönnetään, olemme laulaneet Lukalle Röllin tunnaria jonkin verran. Mutta oli täysi ylläri kun yht äkkiä poika alkoi toistella mukana, ja – ainakin meidän vanhempien korvaan – ihan selkeällä suomella tippitappia. No, objektiivisesti katsottuna se kuulostaa englantilaisvenäläisen, hieman päihtyneen henkilön versiolta tippitapista, eli on jokseenkin “thjibi thjabi”, mutta merkitys on selvä. Pokka ei pidä meistä kummallakaan kun pieni yhdeksänkuinen höyrypää kiitää pitkin kämppää ja hokee kuumeisesti noita kahta sanaa kiivaasti nousevalla intonaatiolla.
Tuon lisäksi Luksu on oppinut joitakin oikeitakin sanoja, tai ainakin niiden merkityksiä. “Äiti” tulee jo ihan oikein (lievällä enkku-humala-aksentilla), ja kissat nähdessään Luka yrittää kovasti tapailla oikeaa sanaa, mutta ässä ei vielä ole tullakseen oikein mitenkään päin. Ukolla on kuitenkin ilmeisesti jokin matkimiskausi meneillään, olen nimittäin ollut kuulevinani mummista puhuttuani sanan “ummi” ja leipää ojentaessani “eipä” ja mies puolestaan jonkinlaisen version isistä. Noiden ensimmäisten sanojen merkitykset eivät kyllä varmaan ole pojalle vielä ihan auki. Jokseenkin oikeissa kohdin arjen touhuja voi satunnaisesti kuulla “annanna” ja “ei”, mutta noitakin pidän toistaiseksi sattumina.
Toivottavasti keskenkasvuinen
22/02/2009 | Sinirastas
Luulen kasvaneeni aikuiseksi. Tai sitten olen muuten vain muuttunut suhteellisen tylsäksi ihmiseksi. Mitenkään muuten en osaa selittää sitä, etten enää jaksa lapsenmielisiä, jatkuvasti höpöttäviä ja kaksimielistä ja rivoa huumoria viljeleviä ihmisiä. Ennen olin yksi heistä itsekin. Kuljin hiukset kampaamattomina, resuisissa vaatteissa ja leuka ylväästi pystyssä. Silloin viljelin varsin estottomasti roisia tekstiä päin viattomien kuulijoiden kasvojakin ja ilmaisin hyvin selkeästi mielipiteeni kaikesta. Pikku hiljaa, ja täysin huomaamattani olen kuitenkin siitynyt aivan toiseen kastiin. Vaikka kuinka nuorempana vannoin mielessäni etten koskaan kasva isoksi ja kuivahtaneeksi, huomaan silti että oma käytökseni ja suhtautumiseni muihin on kääntynyt melkein päinvastaiseksi aiempaan verrattuna. Keskustelen esimerkiksi vieraiden ja tuttujen kanssa mieluiten sivistyneesti arkisista asioista, lapsista, taloudesta, tarjoustuotteista ja asuntojen neliöistä. Kuljen ulkona huoliteltuna ja meikkaan jopa maitokauppaan. Roisimmat jutut ja juoruilut olen jo pitkään jättänyt mielelläni Miehen ja minun kahdenkeskisiin hetkiin. Silloin mikään ei ole niin pyhää, ettei siitä voisi laskea leikkiä ja nauraa kätkätämme usein todella mauttomillekin asioille. Vaikka monessa asiassa edelleen taistelemme valtavirtaa ja tylsää massaa vastaan, julkisesti olemme silti siistejä ja hillittyjä puheiltamme ja käytökseltämme. Toisinaan huomaan miltei paheksuvani niitä, jotka uskaltavat ilmaista itseään värikkäästi vieraidenkin edessä.
Joskus mietin kumpi puoli on enemmän minua ja että olenko sittenkin vain kateellinen noille vapaille sieluille, jotka ovat säilyttäneet ilmaisunvapautensa. Koenkohan joskus jonkin ikäkriisin, jonka jälkeen kaikki roolit mielessäni pyörähtävät uudelleen ympäri ja muutun räväkäksi kolme- tai nelikymppiseksi? Rokkimummona olisi kyllä varmaan aika siistiä olla.
Hei olen Sinirastas ja olen addikti
06/02/2009 | Sinirastas
Lankavimma antoi hyvän kiertää ja paiskasi minua moisella palkinnolla. Sen ohjeiden mukaisesti saajan tulee paljastaa viisi riippuvuuttaan.
- Tietokoneet, ehdottomasti. Rakastan nettiä, pelejä, chattailua, meilailua, bloginpitoa, kuvien editointia ja ihan kaikkea koneisiin liittyvää. Pelkkä tietokoneiden tasainen hurina saa oloni rentoutuneeksi. Kaikki vapaa-aika menee näitten parissa.
- Mies. Liittyen tietenkin ihan taloudellisiin ja kodinhoidollisiin seikkoihin, mutta myös ja etenkin olen riippuvainen Mies-rakkaan ymmärtäväisyydestä, huumorintajusta, yllätyksellisyydestä ja luotettavuudesta. On ihanaa kun on löytänyt ihmisen jolle ei kaikkea tarvitse selittää ja jonka kanssa saa olla täysin oma itsensä, enkä usko että pärjäisin enää ilman lainkaan.
- Säärystimet nukkuessa. Tämän tavan opin odotusaikana, pohkeiden jatkuva lämpimänä pito oli ainoa millä sain ehkäistyä mielettömät krampit joihin useasti heräsin keskellä yötä. Tässä uudessa kämpässä ja etenkin talvisin olen niin vilukissa, että usein pidän säärystimiä koko päivänkin. Huomaan silloin vasta illalla nukkumaan mennessä ja säärystimiä etsiessäni, että oho, nehän on jo jalassa.
- House. Pitääkö tätä jotenkin selittää? Olen nähnyt kaikki sarjan jaksot (useimmat kaudet kahteen-kolmeen kertaan) ja seuraammekin sarjaa jenkkien tahdissa. Tällä hetkellä menossa on 5. kausi joka pian palaa talvitauolta. (JEE!)
- Hassuttelu. Jokaisen päivän saa hyväksi, kun ei ota mitään turhan vakavasti. Seuraan usein vastustamatonta haluani tehdä jotain perin kummallista kuten vaikka kävellessä ottaa muutamia hyppyaskelia, hyppään Miehen reppuselkään, teen kissalle pyyhkeestä keinun tai keksin jotain muuta lapsekasta ja harmitonta. Toivon todella etten koskaan tule liian vanhaksi tähän!
Jatkan haastetta -S-:n blogiin Maailmani.
Puhettako?
22/01/2009 | Sinirastas
Tänään olemme Miehen kanssa kuunnelleet ihmeissämme ympäriinsä hyörivää ihmisen alkua uskomatta korviamme. “Äit-ti, äit-ti”, poika tohottaa ja konttaa lattian poikki luokseni ja takertuu jalkoihini. “Äitti äiti!” pieni mies hihkuu pian toisaalla kurkottaessaan koko pituuteensa ja kalastaessaan kaukosäätimen olohuoneen pöydän päältä. “Äitthiäitthi” kuuluu seuraavaksi sohvan takaa, mistä ukkeli on löytänyt valokatkaisijan. Ehkä jo huomenna uskomme, että Luka (8kk) on oppinut ensimmäisen sanansa, vaikka sen merkitys taitaa hänelle olla vielä täysi arvoitus.
Tällä viikolla olemme totutelleet taas uudenlaiseen arkeen. Viime sunnuntaina Mies laittoi pisteen pitkään muhineille pohdinnoilleen ja viimein irtisanoi itsensä. Kauan kesti että hän sen työpaikan alunperin sai, kauan hän siellä viihtyi ja kauan myös kärsi ja viimein luovutti. Olen täysin Miehen tukena, oikean päätöksen tuo teki. Seuraavasta työpaikasta ei kuitenkaan ole meillä mitään tietoa, ja varauduttava on mahdollisesti pitkäänkin työttömyyteen. Toisaalta olen jopa onnellinen. Ainakin saamme yhteistä aikaa koko perhe, minun taakkani on puolittunut ja poika ja isä saavat viettää aikaa yhdessä juuri niin paljon kuin haluavat.
Uudet kuviot ovat kuitenkin vain väliaikaiset. Helmikuun alussa minä ja Luka aloitamme Etelä-Karjalan perhetyön kehittämiskeskus ry:n pitämän päiväryhmän. Se korvaa henkilökohtaiset terapiakäyntini ja kestää helmikuusta aina elokuulle saakka. Ryhmä on tarkoitettu äideille joilla on yksi alle kaksivuotias lapsi, ja jotka ovat esimerkiksi kokeneet jonkinlaisen kriisin, tai ovat muuten ahdistuneita, masentuneita, uupuneita ja yksinäisiä. Ryhmän jäsenet on valittu tarkoin ja haastateltu etukäteen. Tapaamisissa ollaan lasten kanssa, ulkoillaan, laitetaan ruokaa, leikitään ja askarrellaan, sekä myös puhutaan paljon kokemuksista ja muista meitä koskettavista asioista. Odotan ryhmän alkamista kovasti, mutta vähän pelon ja ilon sekaisin tuntein. On kivaa päästä kämpästä ulos säännöllisesti, nähdä ihmisiä ja puhua aikuisten kanssa. Mutta silti vähän jännittää, että mitä siitä tulee, mitä jos ei kaikkien kanssa tulekaan toimeen ja kuinka sitä jaksaa nousta aamulla reippaasti, kiirehtiä bussiin lapsen kanssa ja matkata kaupungin toiselle laidalle kolmena aamuna viikossa yli puolen vuoden ajan. Toivottavasti hyvät puolet tulevat voittamaan huonot.
